Katzenbach ja Smith ovat tutkineet 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa lukuisia erilaisia tiimejä, ja rakentaneet tiimiin kehitysvaiheista yllä olevan suorituskäyrän.

Ensimmäisessä vaiheessa työryhmä on aina yksilöidensä summa, mikä tarkoittaa sitä että se on usein tehokkaampi kuin valetiimi tai jopa potentiaalinen tiimi. Työryhmällä ei ole yhteistä suoritushaastetta, vaan jokainen yksilöistä toimii omalla alueellaan ja yhdessä vaihdetaan vain välttämätön tieto kunkin alueen hoitamiseksi.

Toinen vaihe on valetiimivaihe. Tällä ryhmällä saattaa olla jo yhteinen suoritushaaste, mutta keskeistä on konfliktien välttäminen ja sitoutumattomuus yhteisiin asioihin. Suoritusmielessä tämä on kaikkein heikoimman suoriutumisen vaihe, koska tiimi lähinnä vie aikaa eikä juuri anna mitään takaisin yksilöille.

Kolmannessa vaiheessa tiimi pyrkii tosissaan kohti yhteistä suoritushaastetta. Yhteisvastuu ei kuitenkaan ole vielä kovin syvällä ryhmässä, ja sen tarvitseekin kirkastaa päämääräänsä, työtuloksiaan ja kurinalaisempaa työskentelykulttuuria. Potentiaalisesta tiimistä eteenpäin kuitenkin saavutetaan usein tehokkaampia suorituksia kuin työryhmänä.  

Neljännessä ja viidennessä vaiheessa puhutaan todellisesta tiimistä ja huipputiimistä. Todellinen tiimi täydentää toisiaan ja he ovat yhdessä sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja pystyvät tehokkaasti työskentelemään sen eteen. Huipputiimissä lisäksi sitoudutaan myös kasvattamaan kutakin henkilökohtaisella tasolla, ja energian määrä tiimin sisällä on voimakkaampi.

Tiimi on aina olemassa jotakin tarkoitusta varten, joten sen täytyy kyetä uudistumaan aika ajoin suhteessa omaan tavoitteeseensa, tai muuten se voi ajautua takaisin alhaisemmille suoritustasoille.

Mitä seuraavaksi?